Kieli
Kirkonkellon sisällä on metallinen heiluria muistuttava vasara, jota kutsutaan kieleksi. Kielen koko ja paino ovat hyvin tärkeitä oikean äänen ja keinumisliikkeen saamiseksi. Mikäli kieli lyö väärään kohtaan, kello voi haljeta puolessa vuodessa. Vanhoissa kelloissa kieli painaa noin 5 % koko kellon painosta, uusissa vain 3%. Ortodoksisissa kelloissa paino vaihtelee noin 3-6% välillä.
Materiaalin valinta on hyvin tärkeää. Pronssikelloissa kieli on kovempaa materiaali on kuin kello itse. Teräskelloissa puolestaan on teräskieli, mutta lyöntikohdissa on oltava messinkiset, lyöntiä pehmentävät palat, eli puffelit.
Akseli
metallinen U-akseli.
Luterilaisten ja roomalaiskatolisten kirkkojen kellot on yleensä asennettu keinuakseliin, mikäli kelloa soitetaan keinuttamalla. Kellon akseli voi olla puuta tai terästä. Joissakin kohteissa akselikin on valamalla valmistettu. Sen kunto on hyvin tärkeä kun kelloa soitetaan keinuttamalla. Soiton tapahtuessa vain läppäämällä, on kello kiinteästi palkissa kiinni.
Lähtökohtana puusta tehty akseli on aina parempi soinnin ja resonoinnin ehkäisemisen kannalta. Puu eristää ja vaimentaa hyvin kellosta tulevia tärinöitä rakenteissa ja säästää itse tornia rapautumiselta ja ennenaikaiselta murenemiselta. Teräksinen akseli on parempi esimerkiksi kohteissa jossa se on taivasalla. Teräsakselin huoltoväli on harvempi kuin puuakselilla.
Laakerit
Keinuvan kellon akselin päissä on aina laakerit, jotka kannattelevat kelloa. Vanhoissa kelloissa on yleensä leveät rullalaakerit tai liukulaakerit. Nykyään kelloissa suositellaan käyttämään kaksiuraisia rullalaakereita. Kuulalaakerit eivät ole kannattava valinta, sillä kello ei koskaan pyörähdä ympäri, jolloin kuulat kuluvat nopeasti kellon lyöntikulman kohdalta.
Kellojen laakeroinnin yksi merkittävä keksijä on Leonardo da Vinci, joka sai idean alkukantaisesta laakeroinnista.
Kellonpyörä
Tärkeä metallinen vanne, jonka kautta keinuva kello saa liikevoimansa. Pyörä asennetaan akselin päähän. Oikeaoppinen kiinnitys on tärkeää ja pyörän asemointi tulee tehdä huolella, jotta kelloa keinuttava vaijeri pysyy urassaan.
Niin sanotussa suorassa akselissa pyörän halkaisijan tulisi olla sama kuin kellon helman halkaisija. U-akselissa pyörän tulee olla vähintään 23% suurempi.
Korkean kulman soitossa kehä saa olla 15% pienempi kuin kellon halkaisija. Suurissa kelloissa on hyvä olla pyörä molemmilla puolilla takaamaan tehokas liikkeellelähtö sekä jarrutus.
Keinutusmoottorit
Kellonsoittojärjestelmään yhdistetyt keinutusmoottorit huolehtivat kellojen turvallisesta keinumisesta, sekä tarvittaessa myöskin jarruttamisesta. Kunnollisen ja vakaan keinuttamisen takaa vain oikean kokoinen moottori, mikäli käytössä on väärän kokoinen, voi siitä aiheutua turhaa rakenteiden hajoamista ja kulumista sekä epätasaista soittoa.
Läppäysvasarat
Vastaavat kellojen soittamisesta niin sanotussa Chime-soitossa. Läppäysvasarat voidaan ohjelmoida esimerkiksi soittamaan erilaisia sävelmiä. Vasaran koko tulee valita oikein, jotta kello soi kauniisti. Liian suurella tai pienellä vasaralla voi vaurioittaa kelloa pahasti.
Kellotuoli eli kellokehikko
Kellotuoli on erillinen rakenne tornin sisällä, johon kirkonkellot on asennettu. Kellotuoleja on esimerkiksi puisia, teräksisiä ja yhdistelmärakenteisia. Kellotuolin tulee olla osin irtonainen ja joustava, jottei resonointi pääse kulkeutumaan tornin rakenteisiin.
